Terveisiä Beirutista! Aika menee nopee viikon matkalla, ja varsinki ku on ollu häitä ja kaikkee ni aika lentää. Paljon on tehty, nähty ja koettu taas... Tääl on kiva olla, ruoka on hyvää, mihinkään ei ole kiire, ja on ollu mukava viettää aikaa perheen kans, mut koti-ikäväki on jo aika kova. Mä asun mun serkkujen luona ja tälläne maisema avautuu parvekkeelta.
Ollaa kans käyty rannal muutamaan otteeseen, tääl on viel tässäki vaihees vuotta edelleen about +30 astetta lämmintä yötä myöten.. Mä jo luulin etten enää nää mitään kauniimpia maisemia ku siel Balilla, mut kyl kauniita paikkoja ja maisemia on joka puolella. Tää menee ehkä mun auringonlasku kuvien kärkeen heittämällä.
Mä tuun viikonloppuna takasin Suomeen ja odotan innolla kun saan sen keltasen median lehden käteen ennen koneeseen menoa, siisti lukee niit mullistavia uutisia kuluneen viikon jälkeen. "Orava aiheitti sähkökatkoksen Imatralla!" tai "Isä olikin Äiti!" tai sit jotain niistä Matin puutavarasta.. huh..
Sit laskeuduttii takas Honkkariin, nyt oliki jo paljon helpompi löytää tiensä mestoille ku oltiin oltu meno matkal se yks yö siel jolloin oli vähän enemmän säätöä löytää edes tietä kentält hotellille. Oli kiva huomata et Entourage sitaatit on löytäny tiensä Hong Konggiin asti, sillon sen on pakko olla hyvä mesta. Meil oli ihan kipee hotellihuone, ihan sairas näköala. Mul ei ole mitää ongelmia korkeiden paikkojen kans mut tuolt 26. kerroksesta ku katto alas alko melkee huimaa...
Vaikka yöpyminen maksoki vaa noin 50€ per yö oli siel uima-altaat ja muut setit erittäin kunnossa. Hotellilla kulki oma shuttle bus viereisten metroasemien väliä jonka käyttö oli maksutonta. Meiän huoneen toisesta reunasta avautu nätti näköala paikalliseen satamaan josta tuodaan kans Suomeen suurin osa kaikista tekstiileistä ja stifloista.
Honkkaris oli monia yömarkkinoita joissa oli ihan sika halpaa kamaa, paljon feikkii mut sit kans jotai ihan perus krääsää tosi paljon ja kylhän sielt jotain tarttuki mukaan.
Ilma oli todella paskasta, mut miten paskasta se oikeesti oli, sen huomas vasta ku tuli himaan, jollon Mannerheimintien ilma oli ihan ku ois ollu metsässä, niin raikasta.
Paikalliset on kyl ihan himo shoppaajia, metros ku katteli ni siel on kyl ihan joka toisella joku merkkilaukku. Kävin Luiskalla vähä vertailemassa hintoja Suomeen, ja ihme kyl ni tuol oli paljon kalliimpaa ku meil tääl!! Lucky We!!
Tosiaan ku yritti silmäillä mantereelta saaren puolelle ja toisin päin ni aikamoinen sumu verho oli siin väli vaik etäisyys ei mikää kauheen iso ole.
Yks "must go" mesta honkkaris on paikka nimeltä The Peak. Sinne kivutaan sporalla tommosen ison vuoren huipulle josta on ihan törkeet näkymät kaupungin yli.
Eikä se maisema yhtää huonommaks muutu pimeän tullen.
Niinku ei muutenkaan ympäri kaupunkia ku melkee kaikki isot talot on valaistu siististi. Mä kelasin ehkä tehä himaan jonku talun tästä fotosta.
Yks mun lemppari jutuist siel oli laukkakisat. Aina nähny kasinolla ku aasialaiset vimmaa sitä yhtä derbyä, ja itekki Lintsil ihan fileis siit versiosta mis vieritetää niit palloi, ni olihan sitä pakko päästä oikeisiin kisoihin.
Ne on siel aina kerran viikossa keskiviikkosin, ja se oli kyl ihan sika iso tapahtuma. Yks mikä pisti silmään oli se et siel oli todella paljon länsimaalaisia tinttaa tiirmoolia jota myytii kannuittain, ei tuopeittain.
Siel oli niin siisti fiilis ku kisa oli käynnis, tsekatkaa video.
Mä tykkään ite tosi paljon aasialaisesta safkasta joten mä oli ihan onneni kukkuloilla siel. Ja nyt on tikutki hyvässä tuntumassa muutaman viikon korkeanpaikan leirin jälkeen.
Ruoka oli jotenki tosi kevyttä, ei mitää majoneesei tai friteerattui tai ylipäätänsä mitää kauheen rasvasia settei. Söipä siel melkee mitä vaan ei ikin tullu mitää överikebabläskimajoneesiähkyä.
Mä teetin kans puvun siel! Niil oli ihan pro meininki siel, paras palvelu mihin on vähään aikaan törmänny.
Niille ku soitti et hei mä haluun teettää puvun, ne tuli hakee mut hotellilta ja ne vei niiden liikkeelle. Siel sai valkkaa kaikki kankaat ja leikkaukset mitä ikinä haluskaan. Sit perus tinkimisen jälkeen ku hinta oli tingitty 650€sta 150 euroon kahdesta takista ja ykisistä housuista, lyötiin kättä päälle ja rahaa tiskiin.
Mä kävin viel kerran sovittamassa kamoja jonka jälkeen niihin tehtiin tarvittavat korjaukset ja sit ne puvut toimitettiin meiän hotellille.
Niin helppoa on puvun teettäminen! Niil on nyt mun mitat siel eikä mun tarvis periaattees ku laittaa niille materiaali toiveet ni ne voi tehä mulle ihan millon vaan puvun jonka he sitten lähettää Suomeen.
Toisin sanoen mul on nyt melkeen ku oma räätäli.
Shoppailu oli aika haastavaa siel koska tosiaan ku kaupunki on aika ahdas, oli todella monet liikkeet tokassa tai kolmannessa kerroksessa, eli niit ei vaan löytäny katutasosta vaan melkeen aina piti mennä jollai ghetol hissillä tai jotain ahtaita portaita et pääs perille.. Mut ku pääs perille, oli se sitäki palkitsevampaa!
Mä diggasin Hong Kongista eniten pimeen tullen, ihmisii oli kaduil ihan santtaanasti ja kaikki valot ku sytty oli siel niin hienoo ihan melkee mihin vaa meni.
Mä ostin sielt Holga mallisen Lomo kameran. Mun ekan filmin epäonnistuneita kuvia ja muita ostoksia mä isken ihan lähitulevaisuudessa pirttiin.
Törmättiin vikana iltana akvaario liikkeessä Nemoonki!!
Tosiaan ihan lähiviikkoina mä pistän sisään kaikkii ostoksia jota tarttu Balilta ja Hong Kongist messii... mut enne sitä...
tulee taas lyhyt hiljaiselo, mä nimittäin toteutin mun pitkäaikasen haaveen ja ostin edellisen matkan aikana seuraavan matkan lennot, näin ollen ei paljon Suomeen palaaminen ota sipuliin ku tietää et kohta pääsee taas.
Mä lennän huomenna Libanoniin, Beirutiin tapaamaan mun rakkaita sukulaisia ja nauttimaan lämmöstä näiden suomen syysmyrskyjen jälkeen. Eli taas on pian uutta matkapostausta tulossa kehiin.
Gililtä oli palattu ja viel oli muutama päivä aikaa hengaa Balilla ennen ku oli taas aika hyppää putkeen takasin kohti Hong Kongia. Meiän ystäväpariskunta oli viime keväänä käyny Balilla ja he suosittelin muutamaa spottia ja koska Kuta oli aika nähty lähettii uudelle ristiretkelle. Nää spotit oli vajaan tunnin päässä Kutasta, mut sen sijaan et oltas tokavikana päivänä lähetty mopoilla eksymään näitä rantoja ja mestoi, me palkattiin sama tuttu opas viemään meitä paikasta toiseen. Ekana pysähdyttiin Dream Land nimiselle rannalle jossa oli aivan hemmetin isoja aaltoja.
Biitsi oli aika kapee ja se oli jonku ihan himmeen resortin kohdalla joka tarkotti sitä et rannal löyty kaiken maailman kaupustelijoita, hierojia ja et tuoleist sun muista joutu maksaa.. Eli ihan eri meno ku Gileillä. Just tätä me oltii lähetty sinne karkuun.
Mut todellaki näkemisen arvonen mesta!
Seuraava ranta johon siirryttiin oli mun lemppari kyl Kutan lähialueilla, pelkästää sen nimi, Padang Padang on ihan kurko. The name so nice, you gotta say it twice!
Sinne piti mennä ihan ihme portaita pitkin jotka oli nii kapeen vinon kallion vieres et siin ei mahtunu ees kävelee suorassa.
Tää biitsi oli sit taas meinigiltään ihan taas eri, siel oli paljon nuoria ja enimmäkseen surffareita, mut aallot oli kaukana rannasta mikä oli kiva sillee et lähel rantaa pysty snorklaa ja oli ihan tyyntä, mut sit pidemmäl pystyy ottaa aaltoo ihan täydellisesti.
Tää oli yks ihan mun lempi spoteista.
Vähän tallustelin rantaa eteenpäin ja siel oli aika makeita bungaloi ihan rannan tuntumassa. Nousuveden aikaan sielt menee portaat suoraa veteen. Padang Padang on kans kuuluisa agressiivisista apinoistaan, ja oli hauska ku kävelin noiden talojen ohi kuulu sieltä kovaa huutoa kanadaks "- Oh no the monkeys are here!!!". "- Nooo don´t take it, give it back!!!"
ja mul oli hauskaa.
Heti sen hauska jälkeen törmäsin johonki draq queeniin joka yritti saada jotain eläintä jostain kolosta pois hakkaamalla puukeppiä sen kolon suuhun. Hetken ku olin ihmetelly mitä siel oikee tapahtuu alko se kutsumaan mua sen illan keikalle ja esittelemään sen pyydystämää mustekalaa. Erittäin outoa. Seuraava spotti oli nimeltään Blue Point ja se oli ihan jonku 10min ajomatkan päässä edellisestä kohteesta. Siel oli aika sama meno, jyrkkiä portaita jokun kilometrin jälkee päädyttiin ihan himmeen kokoseen luolaan joka johti riutalle.
Blue Point on ennemminki tunnettu Uluwatun parhaimpana surffispottina, mut laskuveden aikaa sinne luolaan, ja riutalle jää sellasia isoja altaita vettä mis voi ihan hyvin uida ja lilluu.
Blue Pointista me siirryttiin Uluwatun kuuluisalle temppelille jossa niitä apinoita oli kans ihan hemmetisti. Kaikki aurinkolasit, kamerat, ja muut arvotavarat piti laittaa piiloon koska ne tosiaan tarttuu kiinni kaikkee mikä vaa irtoo.
Syötettiin niille vähä ananasta.
Temppelillä on joka ilta auringonlaskun aikaan tanssiesitys joka on vähän niinku paikalliseen Kalevalaan perustuva. Alku oli ihan hauska, mutta loppua kohden se meni ihan turistien viihdyttämiseks jollon tuli aika ryöstetty olo.
En suosittelis tota showta kellekkään, apinoita on ihan kiva käydä syöttää samal ku fiilistelee temppeliä mut that´s about it.
Illan tullen palattiin takas Kutalle ja törmättiin ehkä friikeimpään hoito menetelmään ikinä. Sun piti mennä istumaan jalat sellasee akvaarioon joka oli ihan täynnä kaloja, jonka jälkee nää fisut alko näykkii sua, joka käytännössä kuorii sulta kuollutta ihoa pois. Ite en jaksanu alkaa testaa kättä enempää, mut aika himmee setti.
Seuraavan ja vikan päivän aamuna kävin ottaa haltuun vikat aamusurffit, mut ennen sitä otin Rollesta mallia miten se homma hoidetaa.
Ihme kyl vikana päivänä ei sitä aaltoa ollu sitte oikee ollenkaa mut, sentää jotain pientä et pääs hyvin mielin hyppäämään koneeseen kohti Hong Kongia.
Aika menee nopee viikon matkalla, ja varsinki ku on ollu häitä ja kaikkee ni aika lentää. Paljon on tehty, nähty ja koettu taas... Tääl on kiva olla, ruoka on hyvää, mihinkään ei ole kiire, ja on ollu mukava viettää aikaa perheen kans, mut koti-ikäväki on jo aika kova. Mä asun mun serkkujen luona ja tälläne maisema avautuu parvekkeelta.
Ollaa kans käyty rannal muutamaan otteeseen, tääl on viel tässäki vaihees vuotta edelleen about +30 astetta lämmintä yötä myöten.. Mä jo luulin etten enää nää mitään kauniimpia maisemia ku siel Balilla, mut kyl kauniita paikkoja ja maisemia on joka puolella. Tää menee ehkä mun auringonlasku kuvien kärkeen heittämällä.
Mä tuun viikonloppuna takasin Suomeen ja odotan innolla kun saan sen keltasen median lehden käteen ennen koneeseen menoa, siisti lukee niit mullistavia uutisia kuluneen viikon jälkeen. "Orava aiheitti sähkökatkoksen Imatralla!" tai "Isä olikin Äiti!" tai sit jotain niistä Matin puutavarasta.. huh.. 
