Lomo Love

Mä ostin Hong Kongista tälläsen Holga 120 CFN multicolor lomokameran ja oon nyt ottanu kokonaiset 3 120mm filmirullaa kuvia ja tässä niitä nyt sit ois. Aika old school fiilis venaa et joku kehittää sun kuvat, varsinki ku kuvat on otettu ulkomailla ja kehitys tapahtuu vast himas... Himmeetä miten ajat on muuttunu...

Tää on Hong Kongista, tuplavalotin yhen ruudun kahesta pilvenpiirtäjästä ja vähä viel heiluttelin rakkinetta kylkijäisiks.

Olis pitäny vissii olla jalusta, mut se onki yks näiden kuvien siisti puoli, nää voi ollaa tällee vähän päin helvettii ja se ehkä sit just on se juttu.

Sara hukassa Honkkarissa.

iiinn thee yeeerrr twooothhoouusaaaaaaaannndd...... Vuosi 2857, ei vaan siis huonenumero 2857 Islands Pacific Hotel Hong Kong.

Don´t belive the hype. And the fake neither.

Mä en syty syksyyn liikaa, mut ohan se nätti.

Digaan enemmän Dunkin Donitsin Rinkilöistä vaan ei ne loista yhtä kirkkaasti ku Lintsin. Kaksi vuotta kestänyt käännyttäminen ja pom pomien heilutus johti takin kääntöön ja musta tuli kuin tulikin HIFK mies huolimatta omasta Narri historiastani.

Kaikilla tässä maailmassa ei ole Siwaa ihan siinä vieressä muistakaa se.

Tuplavalotusjuusto vai valotustuplajuusto?

Joku oli Beirutin lentokentällä laittanu joko baarijakkarat kattoon tai lamput väärinpäin ei pysty muistaa miten päin se oli.

Beirutissakin pyöritään ympäri maailmaa symmetrisesti.

Mä teen ostokseni täällä koska siel on paras kalatiski.

Kuinka monta luodinreikää teiän talossa on? Kuinka onnekas sinä olet? Kuinka onneton silti olet? Mun digikamera hajos ku oltiin Balilla, ja muutenki olin jo kesästä asti sisimmissäni halunnu viedä asiaa eteenpäin koska mä oon huomannu tykkääväni ottaa valokuvia, vaikka ne olisikin tyhmiä turistikuvia, me like.

Mä sit menin ja ostin Lomon Hong Kongista ja klassisesti 15min myöhemmin ku olin tehnyt ostokseni tuli vastaan kauppa jossa vastaavia myytiin halvemmalla. Klassinen.

Nää kuvat on poimittu mun elämäni ekojen 3 filmin joukosta. Tulevaisuudessa toivosin et voisin itse olla tyytyväisempi kuvien laatuun ja nyt aion laittaa teippiä kameran selkään et toi vaaleensininen raita menis himaan.

Mun eräs ystävätär on auttanu mua paljon tän mun uuden "harrastuksen" kanssa (Kiitos Emmi!) ja hänen ja Kirsikan kädenjälki on miltein aina jopa kadehdittavan kaunista näin alottelijan silmin.

Kannattaa käydä katsomassa:

http://fromdiana-withlove.blogspot.com/

Mä diggaan täst videosta. Naisten lyömisestä en niin. Varsinki jos kysees on Ri Ri!

Beirut Libanon - بيروت لبنان

Mä matkustin Libanoniin siis mun serkkuni häihin, ja meno oli sama ku vuos sit ainoo et täl kertaa serkkuni joka meni naimisiin oli mimmi.

Vähän näitä häitä silmällä pitäen mä just teetinki tän puvun siel Honkkaris.

Oli ihan sika kivat häät ja oli viel aika sillee chillii ku siel on tapana et sulhon perhe hoitaa about kaikki järjestelyt ni meiän kämpillä ei ollu täl kertaa samanlainen hulabaloo ku viime vuonna...

Iso läskit libanonilaiset häät.

Se häistä. Video kertoo enemmän ku tuhat kuvaa vai miten se meni.

Oli hauska käytii yks ilta ulkon pyörähtää ja päädyttiin karaokebaariin joka oli mulle Libanonisssa ihan uus tuttavuus, oli hauskaa! Jengi veti ihan sika hyvin kaikkii Akonin, ja BEP´sin biisei.
Meiän talon katolta on ihan mahtavat näköalat yli Beirutin Downtown alueen, meil on siel kans skidi puutarha.

Tälläne lähikauppa konsepti joka Suomes on tuttu ei viel o rantautunu Libanoniin ja kiva niin. Ihan meiän talon vieres samal kadul on muutama eri leipomo, pari kiskaa, lihakauppa, hedelmä- ja vihannes kauppa, mehubaari joist kaikist saa ihan kinggii kamaa.

Mulle on siel muodostunu sellane pieni perinne et haen meiän naapurien kiskasta muutaman mehun, ja sit yhest leimpomost yhen suklaa ja yhen juusto croisantin (tänä aamuna oli juustot jo loppu), ja toisest leipomosta tollase jauheliha pizza/pasteija meinigin aamiaiseks. Kaikki nää oli joku 2,5€.

Välil sit jos illal on viel nälkä ni himasta ei tarvi lähtee mihinkää nimittäin kaikki paikalliset safkamestat toimittaa himaan, mukaan luettuna kaikki Mäkkärit, KFC, Burger King ja Bar Bar ketjut. Nääki donitsi falafelit tuli 10 minuutissa kotiovelle.

Mun serkuilla on siel maailman rennoin koira.

Sen kans oli siisti hengaa jayks ilta kans pestii se. Se oli jotenki rentouttavaa itellee, en tiiä miks. Oli vähän samanlainen fiilis ku sillo Balilla ku kirjoteltii Saran kans korralleista tekstejä rannal. Sillee et tekee jotain mut ei siks et sun pitäis.

Paljon on viel sodan jälkiä siel kaikissa taloissa. Tää on meiän kadulta. Vasemmal ylhääl näkyy vähän meiän taloa..

Beirutista vähän matkan päässä on Juni niminen kaupunki joka on vähän ku Espoo etäisyydeltään, siel on hauska sellane gondoli jol pääsee vuoren huipulle hengaa ja siel on iso kirkko kans.
Löysin täl kertaa kans Beirutin version Nykin Flat Iron pilvenpiirtäjästä, heh..

Suomessa hoki on se juttu, Libanonissa on koris.

Vaikka on sodanjäljet selvästi nähtävillä ni on kyl sit kans selvää miks tätä paikkaa kutsutaan Lähi-Idän Pariisiks. Rannalla ja keskustassa on niin paljon nättejä paikkoja et oksat pois!

Tää on sitä paikallista "Normi Päivä" juotavaa ja parempaa ku yksään muu missään!

Kelatkaa et toi kananmunan näkönen talo on ollu joskus leffateatteri ennen sotaa.

Paljon vanhaa jätetää vaa ja uutta ja hienoo rakennetaa viereen.

Rantaa Beirutissa riittää vaikka Ahvenanmaalle jakaa, tää rantabulevardi on ihan yks mun lempimestoi.

Me käydää aina koko perheen voimin rannalla tälläsellä Upseerikerholla jossa on hyvät oltavat, sielt löytyy kaikki mitä suomalainen tarvitsee.

Hyvä safkamesta, koriskenttä, muutama uima-allas, baari ja hitosti aurinkoa.

Mäen toisel puolel tästä mestasta on paikallinen nähtävyys jota voidaan kutsua nimellä "Itsari Kaltsit" mut tunnetaan paremmin ihan nimellä Rouche.

Siin vaihees ku tajuttiin et koht on kotiinlähtö edessä ni alettii hamstraa kamaa ja yks juttu mist mun ylikilot aina johtuu on MY NUTS!!! Libanonista saa niin hyviä pähkinöitä ettei mitää rajaa. Me ajettiin tälläselle Palestiinalaisten pakolaisleirin lähellä sijaitsevaan paikkaan jossa ne pakkaa, pussittaa, ja punnitsee ihan niinku Kolumbiassa konsanaan.

Me ajettii tonne sika pitkään sen takia et tuol oli sika halpaa, täl kertaa mä toin mukanani Suomeen 5kg pähkinöitä. Me like.

Mun vika ateria Libanonissa ei ollu niin herkullinen ku vois kuvitella. Harmiks ruokana sattu olemaan lampaan sorkkia sen herkku falafelin sijaan. Me oltiin sukulaisille kylässä ja pöydän ympärillä oli about koko suku ja päätin sitten maistaa kyseistä jalkaa. Sorkat jako kyl paikallisetkin kahteen eri ryhmään ihan ku sinihomejuusto tääl. Mä silti päätin maistaa ja ku lipasin tota lihaa suuhun ni yht´äkkiä näin sieluni silmin Aleksi Valavuoren huutamassa mulle ajastani. Eikä siinä aikaakaan ku meinasin öykätä kaikki pihalle koko suvun edessä..

Very smoooothh....

Mut se oli mulle ihan ok. Mä olin kuitenki koko viikon herkutellu sellasilla safkoilla ettei mitää rajaa. Yks juttu mitä en ymmärrä et miks ei suomesta saa "kana-kebbee", eli niinku kebabi tollases pyöriväs tangos mut sillee et se on kanaa. WHYYY!?!?!? Tää on muuten eri ravintola ku Salkkareis vaik nimi saatta antaa näin luulla.
Yks hauskimmista jutuista mikä tuli vastaan koko reissun aikana oli kyl tää kori. Ihan niinku sanoin et se lähikauppa kulttuuri ei viel ole juurtunu mestoille, mut se et kaupassa käynti onnistuu näin vaivattomasti ni mä haluisin tietää et kuka kaipaa enää sen jälkee sit Siwan valikoimaa!?!?

Beirut on kyl aina ollu ja tulee aina olemaan mun toinen koti ja ehkä sit joskus vanhana ja ryppysenä muutan sit sinne elämään ja nauttimaan palelu vapaasta elämäntyylistä.

Mulla on jo lentoliput takataskussa seuraavaa reissua varten!!!

Arvatkaa minne mä oon menos!?!?!?

Vierivä Kivi Ei Sammaloidu

Mä oon alottanu tän tekstin kirjottamisen ja erilaisten kuvien lisäämisen varmaa about 5 kertaa mut sit joka kerta on tullu sellane "Fuck It" fiilis.

Kiitos kaikille jotka on lähettäny kannustavia kommentteja, ne ei mene kuuroille korville.

Edelleen olen erittäin surullinen ja ottaa sipuliin aivan vitusti. Siin oli muuten tän blogin eka vittu.

Vittu.

Noin. Nyt niitä on kolme, se on mun onnennumero.

Hetkittäin on valoa näkyny tunnelin pääs mut kaikki tietää kuinka paljon sitä valoa saadaan Suomeen tähän vuodenaikaan.

Eräs ystäväni lähetti mulle linkin tästä seuraavast tekstistä ja hetken tutustumisen jälkeen huomasin että olen osaksi elämässäni täyttänyt purkkia väärässä järjestyksessä. Kannattaa lukea tää ja funtsii mitä sä laitat ekana sun purnukkaan.

Filosofian professorilla oli muutamia esineitä edessään luentosalin pöydällä. Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran lasipurkin ja täytti sen nyrkin kokoisilla kivillä. Hän kysyi opiskelijoilta oliko purkki täysi? Heidän mielestään se oli.
Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Hän kysyi taas, oliko purkki täysi. Nauraen opiskelijat vastasivat että kyllä se oli.
Sitten hän otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit. "No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän että tämä on teidän elämänne.
Isot kivet ovat tärkeitä asioita - perhe, elämänkumppani, terveys, lapset. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu katoaisi, niin elämänne olisi silti täyttä.
Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita kuten työ, asunto,auto. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat.
Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne, jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille.

Kiinnittäkää huomionne asioihin jotka ovat tärkeimpiä onnellisuutenne kannalta.Leikkikää lastenne kanssa. Käykää säännöllisesti lääkärintarkastuksessa. Viekää kumppaninne tanssimaan. Aina on aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana. Huolehtikaa kivistä ensin - asioista joilla on väliä. Kaikki muu on vain hiekkaa."

Voisi sanoa vain että "Touche".

Mä matkustin sinne Libanoniin alunperin sen takia että mun rakas serkkuni meni naimisiin ja mä halusin olla paikan päällä. Mä kuvasin vähän videoo siel ja täs on lopputulos.



Seuraavaks reissusta valokuvien kautta... Sit ku taas jaksaa..

Ruukku Tihkuu Sitä Mitä Se On Täynnä

Mä olen pahoillan etten vieläkään kirjottanu Libanonista mitään. Mä oon joutunu elämäntilanteeseen jota en osannut odottaa.

Mun mieli on täynnä surua ja tuskaa, eikä bloggaaminen ole ainoa asia joka nyt on saanut jäädä hetkeks.

Kanyen ja Spike Jonzen tekemä lyhytelokuva julkastiin nettiin maanantaina ja jotenki nään oman pahan oloni täs videossa. Se vedettiin pois netist melkee heti, mut mä löysin sen kuitenki uudelleen.

"We were once a fairytale"

Just sillon noin kuukaus sitten ku käytii Hong Kongis paluu matkalla Balilta mä teetin tälläsen puvuntakin siel koko mustan lisäks, ja tää on aika yllättävän paljon saman näkönen ku Kanyen rotsi tos pätkäs. Kanyel on vaa snadisti kapeemmat noi mustat slaissit.
Mä iskin tänää uudet stiflat jalkaan, ne aina piristää.. ainaki vähäsen.
Seuraavaks sit vähä Libanonia ku mieli on vähän korkeammalla. Joskus 70- Luvulla Beirutia pidettiin Lähi-Idän Pariisina. Kaikki muoti vietiin ensin Libanoniin, ja sieltä sitten Pariisiin, kunnes alko sisällissota. Jäänteenä siitä on sinne kuitenki jääny aika messevää turistisälää, mites noi Libanoni lippu shutterit...

Mä oon nyt iskeny muutaman Arabialaisen musavideon eetteriin, ja koska varmaa harvat lukijat tajuu mist niis oikee lauletaa, löysin onneks muutaman mis on Lontooks tekstit.
Enjoi.