Beirut Libanon - بيروت لبنان

Mä matkustin Libanoniin siis mun serkkuni häihin, ja meno oli sama ku vuos sit ainoo et täl kertaa serkkuni joka meni naimisiin oli mimmi.

Vähän näitä häitä silmällä pitäen mä just teetinki tän puvun siel Honkkaris.

Oli ihan sika kivat häät ja oli viel aika sillee chillii ku siel on tapana et sulhon perhe hoitaa about kaikki järjestelyt ni meiän kämpillä ei ollu täl kertaa samanlainen hulabaloo ku viime vuonna...

Iso läskit libanonilaiset häät.

Se häistä. Video kertoo enemmän ku tuhat kuvaa vai miten se meni.

Oli hauska käytii yks ilta ulkon pyörähtää ja päädyttiin karaokebaariin joka oli mulle Libanonisssa ihan uus tuttavuus, oli hauskaa! Jengi veti ihan sika hyvin kaikkii Akonin, ja BEP´sin biisei.
Meiän talon katolta on ihan mahtavat näköalat yli Beirutin Downtown alueen, meil on siel kans skidi puutarha.

Tälläne lähikauppa konsepti joka Suomes on tuttu ei viel o rantautunu Libanoniin ja kiva niin. Ihan meiän talon vieres samal kadul on muutama eri leipomo, pari kiskaa, lihakauppa, hedelmä- ja vihannes kauppa, mehubaari joist kaikist saa ihan kinggii kamaa.

Mulle on siel muodostunu sellane pieni perinne et haen meiän naapurien kiskasta muutaman mehun, ja sit yhest leimpomost yhen suklaa ja yhen juusto croisantin (tänä aamuna oli juustot jo loppu), ja toisest leipomosta tollase jauheliha pizza/pasteija meinigin aamiaiseks. Kaikki nää oli joku 2,5€.

Välil sit jos illal on viel nälkä ni himasta ei tarvi lähtee mihinkää nimittäin kaikki paikalliset safkamestat toimittaa himaan, mukaan luettuna kaikki Mäkkärit, KFC, Burger King ja Bar Bar ketjut. Nääki donitsi falafelit tuli 10 minuutissa kotiovelle.

Mun serkuilla on siel maailman rennoin koira.

Sen kans oli siisti hengaa jayks ilta kans pestii se. Se oli jotenki rentouttavaa itellee, en tiiä miks. Oli vähän samanlainen fiilis ku sillo Balilla ku kirjoteltii Saran kans korralleista tekstejä rannal. Sillee et tekee jotain mut ei siks et sun pitäis.

Paljon on viel sodan jälkiä siel kaikissa taloissa. Tää on meiän kadulta. Vasemmal ylhääl näkyy vähän meiän taloa..

Beirutista vähän matkan päässä on Juni niminen kaupunki joka on vähän ku Espoo etäisyydeltään, siel on hauska sellane gondoli jol pääsee vuoren huipulle hengaa ja siel on iso kirkko kans.
Löysin täl kertaa kans Beirutin version Nykin Flat Iron pilvenpiirtäjästä, heh..

Suomessa hoki on se juttu, Libanonissa on koris.

Vaikka on sodanjäljet selvästi nähtävillä ni on kyl sit kans selvää miks tätä paikkaa kutsutaan Lähi-Idän Pariisiks. Rannalla ja keskustassa on niin paljon nättejä paikkoja et oksat pois!

Tää on sitä paikallista "Normi Päivä" juotavaa ja parempaa ku yksään muu missään!

Kelatkaa et toi kananmunan näkönen talo on ollu joskus leffateatteri ennen sotaa.

Paljon vanhaa jätetää vaa ja uutta ja hienoo rakennetaa viereen.

Rantaa Beirutissa riittää vaikka Ahvenanmaalle jakaa, tää rantabulevardi on ihan yks mun lempimestoi.

Me käydää aina koko perheen voimin rannalla tälläsellä Upseerikerholla jossa on hyvät oltavat, sielt löytyy kaikki mitä suomalainen tarvitsee.

Hyvä safkamesta, koriskenttä, muutama uima-allas, baari ja hitosti aurinkoa.

Mäen toisel puolel tästä mestasta on paikallinen nähtävyys jota voidaan kutsua nimellä "Itsari Kaltsit" mut tunnetaan paremmin ihan nimellä Rouche.

Siin vaihees ku tajuttiin et koht on kotiinlähtö edessä ni alettii hamstraa kamaa ja yks juttu mist mun ylikilot aina johtuu on MY NUTS!!! Libanonista saa niin hyviä pähkinöitä ettei mitää rajaa. Me ajettiin tälläselle Palestiinalaisten pakolaisleirin lähellä sijaitsevaan paikkaan jossa ne pakkaa, pussittaa, ja punnitsee ihan niinku Kolumbiassa konsanaan.

Me ajettii tonne sika pitkään sen takia et tuol oli sika halpaa, täl kertaa mä toin mukanani Suomeen 5kg pähkinöitä. Me like.

Mun vika ateria Libanonissa ei ollu niin herkullinen ku vois kuvitella. Harmiks ruokana sattu olemaan lampaan sorkkia sen herkku falafelin sijaan. Me oltiin sukulaisille kylässä ja pöydän ympärillä oli about koko suku ja päätin sitten maistaa kyseistä jalkaa. Sorkat jako kyl paikallisetkin kahteen eri ryhmään ihan ku sinihomejuusto tääl. Mä silti päätin maistaa ja ku lipasin tota lihaa suuhun ni yht´äkkiä näin sieluni silmin Aleksi Valavuoren huutamassa mulle ajastani. Eikä siinä aikaakaan ku meinasin öykätä kaikki pihalle koko suvun edessä..

Very smoooothh....

Mut se oli mulle ihan ok. Mä olin kuitenki koko viikon herkutellu sellasilla safkoilla ettei mitää rajaa. Yks juttu mitä en ymmärrä et miks ei suomesta saa "kana-kebbee", eli niinku kebabi tollases pyöriväs tangos mut sillee et se on kanaa. WHYYY!?!?!? Tää on muuten eri ravintola ku Salkkareis vaik nimi saatta antaa näin luulla.
Yks hauskimmista jutuista mikä tuli vastaan koko reissun aikana oli kyl tää kori. Ihan niinku sanoin et se lähikauppa kulttuuri ei viel ole juurtunu mestoille, mut se et kaupassa käynti onnistuu näin vaivattomasti ni mä haluisin tietää et kuka kaipaa enää sen jälkee sit Siwan valikoimaa!?!?

Beirut on kyl aina ollu ja tulee aina olemaan mun toinen koti ja ehkä sit joskus vanhana ja ryppysenä muutan sit sinne elämään ja nauttimaan palelu vapaasta elämäntyylistä.

Mulla on jo lentoliput takataskussa seuraavaa reissua varten!!!

Arvatkaa minne mä oon menos!?!?!?

Vierivä Kivi Ei Sammaloidu

Mä oon alottanu tän tekstin kirjottamisen ja erilaisten kuvien lisäämisen varmaa about 5 kertaa mut sit joka kerta on tullu sellane "Fuck It" fiilis.

Kiitos kaikille jotka on lähettäny kannustavia kommentteja, ne ei mene kuuroille korville.

Edelleen olen erittäin surullinen ja ottaa sipuliin aivan vitusti. Siin oli muuten tän blogin eka vittu.

Vittu.

Noin. Nyt niitä on kolme, se on mun onnennumero.

Hetkittäin on valoa näkyny tunnelin pääs mut kaikki tietää kuinka paljon sitä valoa saadaan Suomeen tähän vuodenaikaan.

Eräs ystäväni lähetti mulle linkin tästä seuraavast tekstistä ja hetken tutustumisen jälkeen huomasin että olen osaksi elämässäni täyttänyt purkkia väärässä järjestyksessä. Kannattaa lukea tää ja funtsii mitä sä laitat ekana sun purnukkaan.

Filosofian professorilla oli muutamia esineitä edessään luentosalin pöydällä. Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran lasipurkin ja täytti sen nyrkin kokoisilla kivillä. Hän kysyi opiskelijoilta oliko purkki täysi? Heidän mielestään se oli.
Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Hän kysyi taas, oliko purkki täysi. Nauraen opiskelijat vastasivat että kyllä se oli.
Sitten hän otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit. "No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän että tämä on teidän elämänne.
Isot kivet ovat tärkeitä asioita - perhe, elämänkumppani, terveys, lapset. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu katoaisi, niin elämänne olisi silti täyttä.
Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita kuten työ, asunto,auto. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat.
Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne, jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille.

Kiinnittäkää huomionne asioihin jotka ovat tärkeimpiä onnellisuutenne kannalta.Leikkikää lastenne kanssa. Käykää säännöllisesti lääkärintarkastuksessa. Viekää kumppaninne tanssimaan. Aina on aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana. Huolehtikaa kivistä ensin - asioista joilla on väliä. Kaikki muu on vain hiekkaa."

Voisi sanoa vain että "Touche".

Mä matkustin sinne Libanoniin alunperin sen takia että mun rakas serkkuni meni naimisiin ja mä halusin olla paikan päällä. Mä kuvasin vähän videoo siel ja täs on lopputulos.



Seuraavaks reissusta valokuvien kautta... Sit ku taas jaksaa..

Ruukku Tihkuu Sitä Mitä Se On Täynnä

Mä olen pahoillan etten vieläkään kirjottanu Libanonista mitään. Mä oon joutunu elämäntilanteeseen jota en osannut odottaa.

Mun mieli on täynnä surua ja tuskaa, eikä bloggaaminen ole ainoa asia joka nyt on saanut jäädä hetkeks.

Kanyen ja Spike Jonzen tekemä lyhytelokuva julkastiin nettiin maanantaina ja jotenki nään oman pahan oloni täs videossa. Se vedettiin pois netist melkee heti, mut mä löysin sen kuitenki uudelleen.

"We were once a fairytale"

Just sillon noin kuukaus sitten ku käytii Hong Kongis paluu matkalla Balilta mä teetin tälläsen puvuntakin siel koko mustan lisäks, ja tää on aika yllättävän paljon saman näkönen ku Kanyen rotsi tos pätkäs. Kanyel on vaa snadisti kapeemmat noi mustat slaissit.
Mä iskin tänää uudet stiflat jalkaan, ne aina piristää.. ainaki vähäsen.
Seuraavaks sit vähä Libanonia ku mieli on vähän korkeammalla. Joskus 70- Luvulla Beirutia pidettiin Lähi-Idän Pariisina. Kaikki muoti vietiin ensin Libanoniin, ja sieltä sitten Pariisiin, kunnes alko sisällissota. Jäänteenä siitä on sinne kuitenki jääny aika messevää turistisälää, mites noi Libanoni lippu shutterit...

Mä oon nyt iskeny muutaman Arabialaisen musavideon eetteriin, ja koska varmaa harvat lukijat tajuu mist niis oikee lauletaa, löysin onneks muutaman mis on Lontooks tekstit.
Enjoi.

Niin Kaukana Ja Niin Lähellä Sydäntä

Terveisiä Beirutista!
Aika menee nopee viikon matkalla, ja varsinki ku on ollu häitä ja kaikkee ni aika lentää. Paljon on tehty, nähty ja koettu taas... Tääl on kiva olla, ruoka on hyvää, mihinkään ei ole kiire, ja on ollu mukava viettää aikaa perheen kans, mut koti-ikäväki on jo aika kova. Mä asun mun serkkujen luona ja tälläne maisema avautuu parvekkeelta.

Ollaa kans käyty rannal muutamaan otteeseen, tääl on viel tässäki vaihees vuotta edelleen about +30 astetta lämmintä yötä myöten.. Mä jo luulin etten enää nää mitään kauniimpia maisemia ku siel Balilla, mut kyl kauniita paikkoja ja maisemia on joka puolella. Tää menee ehkä mun auringonlasku kuvien kärkeen heittämällä.

Mä tuun viikonloppuna takasin Suomeen ja odotan innolla kun saan sen keltasen median lehden käteen ennen koneeseen menoa, siisti lukee niit mullistavia uutisia kuluneen viikon jälkeen. "Orava aiheitti sähkökatkoksen Imatralla!" tai "Isä olikin Äiti!" tai sit jotain niistä Matin puutavarasta.. huh..

Pian lisää Libanonia!

Hong Kong

Sit laskeuduttii takas Honkkariin, nyt oliki jo paljon helpompi löytää tiensä mestoille ku oltiin oltu meno matkal se yks yö siel jolloin oli vähän enemmän säätöä löytää edes tietä kentält hotellille.
Oli kiva huomata et Entourage sitaatit on löytäny tiensä Hong Konggiin asti, sillon sen on pakko olla hyvä mesta.
Meil oli ihan kipee hotellihuone, ihan sairas näköala. Mul ei ole mitää ongelmia korkeiden paikkojen kans mut tuolt 26. kerroksesta ku katto alas alko melkee huimaa...

Vaikka yöpyminen maksoki vaa noin 50€ per yö oli siel uima-altaat ja muut setit erittäin kunnossa. Hotellilla kulki oma shuttle bus viereisten metroasemien väliä jonka käyttö oli maksutonta. Meiän huoneen toisesta reunasta avautu nätti näköala paikalliseen satamaan josta tuodaan kans Suomeen suurin osa kaikista tekstiileistä ja stifloista.

Honkkaris oli monia yömarkkinoita joissa oli ihan sika halpaa kamaa, paljon feikkii mut sit kans jotai ihan perus krääsää tosi paljon ja kylhän sielt jotain tarttuki mukaan.

Ilma oli todella paskasta, mut miten paskasta se oikeesti oli, sen huomas vasta ku tuli himaan, jollon Mannerheimintien ilma oli ihan ku ois ollu metsässä, niin raikasta.

Paikalliset on kyl ihan himo shoppaajia, metros ku katteli ni siel on kyl ihan joka toisella joku merkkilaukku. Kävin Luiskalla vähä vertailemassa hintoja Suomeen, ja ihme kyl ni tuol oli paljon kalliimpaa ku meil tääl!! Lucky We!!

Tosiaan ku yritti silmäillä mantereelta saaren puolelle ja toisin päin ni aikamoinen sumu verho oli siin väli vaik etäisyys ei mikää kauheen iso ole.

Yks "must go" mesta honkkaris on paikka nimeltä The Peak. Sinne kivutaan sporalla tommosen ison vuoren huipulle josta on ihan törkeet näkymät kaupungin yli.

Eikä se maisema yhtää huonommaks muutu pimeän tullen.

Niinku ei muutenkaan ympäri kaupunkia ku melkee kaikki isot talot on valaistu siististi. Mä kelasin ehkä tehä himaan jonku talun tästä fotosta.

Yks mun lemppari jutuist siel oli laukkakisat. Aina nähny kasinolla ku aasialaiset vimmaa sitä yhtä derbyä, ja itekki Lintsil ihan fileis siit versiosta mis vieritetää niit palloi, ni olihan sitä pakko päästä oikeisiin kisoihin.

Ne on siel aina kerran viikossa keskiviikkosin, ja se oli kyl ihan sika iso tapahtuma. Yks mikä pisti silmään oli se et siel oli todella paljon länsimaalaisia tinttaa tiirmoolia jota myytii kannuittain, ei tuopeittain.

Siel oli niin siisti fiilis ku kisa oli käynnis, tsekatkaa video.

Mä tykkään ite tosi paljon aasialaisesta safkasta joten mä oli ihan onneni kukkuloilla siel. Ja nyt on tikutki hyvässä tuntumassa muutaman viikon korkeanpaikan leirin jälkeen.

Ruoka oli jotenki tosi kevyttä, ei mitää majoneesei tai friteerattui tai ylipäätänsä mitää kauheen rasvasia settei. Söipä siel melkee mitä vaan ei ikin tullu mitää överikebabläskimajoneesiähkyä.

Mä teetin kans puvun siel! Niil oli ihan pro meininki siel, paras palvelu mihin on vähään aikaan törmänny.

Niille ku soitti et hei mä haluun teettää puvun, ne tuli hakee mut hotellilta ja ne vei niiden liikkeelle. Siel sai valkkaa kaikki kankaat ja leikkaukset mitä ikinä haluskaan. Sit perus tinkimisen jälkeen ku hinta oli tingitty 650€sta 150 euroon kahdesta takista ja ykisistä housuista, lyötiin kättä päälle ja rahaa tiskiin.

Mä kävin viel kerran sovittamassa kamoja jonka jälkeen niihin tehtiin tarvittavat korjaukset ja sit ne puvut toimitettiin meiän hotellille.

Niin helppoa on puvun teettäminen! Niil on nyt mun mitat siel eikä mun tarvis periaattees ku laittaa niille materiaali toiveet ni ne voi tehä mulle ihan millon vaan puvun jonka he sitten lähettää Suomeen.

Toisin sanoen mul on nyt melkeen ku oma räätäli.

Shoppailu oli aika haastavaa siel koska tosiaan ku kaupunki on aika ahdas, oli todella monet liikkeet tokassa tai kolmannessa kerroksessa, eli niit ei vaan löytäny katutasosta vaan melkeen aina piti mennä jollai ghetol hissillä tai jotain ahtaita portaita et pääs perille.. Mut ku pääs perille, oli se sitäki palkitsevampaa!

Mä diggasin Hong Kongista eniten pimeen tullen, ihmisii oli kaduil ihan santtaanasti ja kaikki valot ku sytty oli siel niin hienoo ihan melkee mihin vaa meni.

Mä ostin sielt Holga mallisen Lomo kameran. Mun ekan filmin epäonnistuneita kuvia ja muita ostoksia mä isken ihan lähitulevaisuudessa pirttiin.

Törmättiin vikana iltana akvaario liikkeessä Nemoonki!!

Tosiaan ihan lähiviikkoina mä pistän sisään kaikkii ostoksia jota tarttu Balilta ja Hong Kongist messii... mut enne sitä...

tulee taas lyhyt hiljaiselo, mä nimittäin toteutin mun pitkäaikasen haaveen ja ostin edellisen matkan aikana seuraavan matkan lennot, näin ollen ei paljon Suomeen palaaminen ota sipuliin ku tietää et kohta pääsee taas.

Mä lennän huomenna Libanoniin, Beirutiin tapaamaan mun rakkaita sukulaisia ja nauttimaan lämmöstä näiden suomen syysmyrskyjen jälkeen. Eli taas on pian uutta matkapostausta tulossa kehiin.

Mä lähetän postikortin!


Rashid al Majed