Mä myöhästyin tänä vuonna Helsinki City Runin ilmottautumisesta, ja koska en ollu kerenny treenaa ollenkaa kelasin feidaa koko homman. Perjantai iltana mä olin viel ihan tyytyväisenä Cali Helsingin avajaisissa kippistelee ilmasia Heinekeneita, ja frendi otti koodia, ja kerto hänen pomo joka oli alunperin haastanu hänet juoksemaan oli foldannu. Juoksun peruuttaminen on käytännös mahdotonta, ja jollai läkärintodistuksella sen saa siirrettyy seuraavalle vuodelle tai jotai säätöö, mut femmalla sen saa siirrettyy toisen nimiin joten. . . Mä otin haasteen vastaan.
Mä en ollu käyny juoksee kahta alle 6km lenkkiä lukuunottamatta ollenkaan, ja mä lähin aika avoimin mielin liikenteesee. Sää oli ku morsian verrattuna viime vuoteen joka kans vaikutti paljon mun päätökseen lähtee juoksee.
Lauantaina käytii hakee liput ja laput kisiksestä, ja suunnattiin Niken VIP Running Houseen joka oli duunattu Sonera Stadionin kylkeen. Siel oli hyvää musaa, safkaa ja juomaa jotka autto valmistautumaan juoksuun parhaalla mahdollisella tavalla, ja mikä parasta sai kamat säilöön juoksun ajaks.
Mä kaivoin lenkkarit kaapista, ja kiinniten seurantalaitteen nauhoihin, kaikki mikä oli mahdollista tehdä valmistautuakseen juoksuun oli tehty, eikä voitu muuta ku venaa lähtöö. Mä en kerenny edes tekee mitää mixtapee juoksulle mikä mua söi eniten.
Ennen juoksua viel hymyilytti.
Lähtö oli tänä vuonna Vauhtitieltä, ja me käytii hakee alkulämpöö Eltsun kentällä viel minuutteja ennen ku oli H-Hetki.
Juoksun 21,1km pitunen reitti oli about sama ku viime vuonna, joten tunsin reitin. Mä käytin tänä vuonna juoksun seuraamiseen Nike+ GPS appia iPhonesta, josta mä kans kuuntelin musaa. Aplikaatio on ihan kingi, jokaisen kilometrin jälkee sielt räpin seasta kantautu suoraa korvaan heleällä naisäänellä paljon juostu ja mikä oli viimeisen kilometrin juoksunopeus. Mä tähtäsin 2h aikaan, ja koitin pitää vauhtia siinä 5min 30sek per kilsa.
Mulla oli siihen nähden ihan ok fiilis juosta, kun otti huomioon et olin iha kylmiltää lähteny juoksemaan tähän tapahtumaan. Silti kaikki samat polvivaivat tuli kyl vastaan about samoissa kohdissa ku viime vuonna myös. 16km kohdalla alko olemaan jo aika heikko happi ja muutama aika hc nousu, mut sain kuitenki sinniteltyä itteni maaliin, joka oli tänä vuonna tuotu Olympia Stadionille ajassa 2h 4min. Sain parannettua aikaa viime vuodesta 6min, mut jäin 4min tavotteesta.
Mä oon ihan fine tän tuloksen kanssa, jos kattoo juoksua nopeuksien valossa, näkyy siin et sain pidettyä keskinopeuden aika hyvin samana pitkin juoksun. Juomapisteitä, sekä yhtä totaalista hajoamista lukuunottamatta. Vika nousu Stadionille oli kans ihan killeri kirjaimellisesti, siinä ilmeisesti oli myös kuollu yks tyyppi. Mä pääsin kuitenki onnellisesti maaliin, ihan hajalla, ja sain ton kuivan mitallin kans. Tänää ja eilen juoksun jälkee mun kävely onki näyttäny silt ku mul ois paskat housus, eikä nopeita liikkeitä kyl ole tarvinu edes ajatella tekevänsä. Toivottavasti tää menee pian ohi. Ni voi alkaa nauttia täst kokemuksesta.
KILPAILU:
Mulla on hallussani muutama tekninen Niken Dri-Fit treenipaita, ja sulla on mahis voittaa tällänen paita itselles! Sun ei tarvi tehä muuta ku laittaa joko kommenttina boksiin (muista liittää sähköpostiosote), tai lähettää mulle sähköpostilla osoitteeseen
diamondsandpearlsblog@gmail.com seuraavanlainen setti:
Kerro lyhyesti joku kokemus jossa olet voittanut itsesi! Se voi olla joku urheiluun liittyvä tarina, tai johonki ihan muuhun keskittyvä stoori. Tai kerro mikä sulle on urheilussa tärkeetä.
Paidat laitetaan inspiroivimpien vastauksien lähettäneille jakoon viikon pääst sunnuntaina 15.5. jolloin tulee vastauksien oll lähetettynä kello 24 mennessä. Paitoja löytyy niin Hannuille, kuin Kertuillekkin joten kandee ottaa osaa!
