Mä tein äsken kalapuikkoja, ja heitin niiden niskaa Heinzin tartaria. Samalla ku mä söin mun kalapuikkoja, mä katoin tän Keith Haring dokkarin. Tää on ihan uskomaton tarina, kingistä taiteilijasta ja todella mielenkiintosesta henkilöstä aina syntymästä kuolemaan saakka.
Tähän dokumenttiin on taltioitu se miten pienen kaupungin kundi muuttaa Nykiin, ottaa osaa ug graffa meininkeihin, tutustuu Warholiin ja Madonnaan, ja alkaa tekee isommin taidetta, sairastuu AIDSiin eikä silti lopeta maalaamista vaan kuolemaan saakka tekee hyväntekeväisyyttä sitä mitä rakastaa. Mikä must on siisti huomata miten tietosia kaikki nää tyypit on, niin politiikasta, taiteesta, ja muusta mailmanmenosta, kun vertaan tähän päivään.
Tää on erittäin timanttinen pläjäys, shuosittelen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti