Herschel Supply Company Spring 2012

Kesällä Berliinin muotiviikkojen aikaan järjestetyillä BBB messuilla törmäsin mulle uuteen reppumerkkiin joka teki muhun vaikutuksen. Kanadalainen Herschel Supply Company on aika nuori brändi, mut ikäänsä nähden mallisto on ihan törkeen laaja. Laptop sleeveistä aina isoihin matkalaukkuihin ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikki reput on tyylikkäästi brändätty minimaalisesti, ja pienillä detskuilla on tuotu laukkuihin sitä arvokkuutta jonka kantaja haluaa itsestään viestittää. Vaikkakin kaikki bägit on simppelejä, ja casualeja, on ne sisältä kans todella viimeisteltyjä, ja kaikkein yksinkertasemmatkin reput sisältää läppärikotelot ja muita tärkeitä ominaisuuksia.

Näitä myy kaikki arvostetut streetwear liiterit ympäri maailmaa, kuten esimerkiks DQM Nykissä.
Ottakaa haltuun.









FLOW 2011

Mä vietin toissa viikonlopun kokonaan Suvilahdessa Flow festareilla. Tää oli mun bout kolmas kerta ku olin siel, ja ekaa kertaa olin kaikki kolme päivää mestoilla.
Joka päivä oli paljon artisteja jotka mua kiinnosteli, ja perjantai, sekä lauantai meni aika pitkälle juoksien keikalta keikalle. Sunnuntaina mä otin sit vähän chillimmin, ja fiilistelin enemmän. Niin sanotusti menin flown mukana vaan. Oli siistii et siellä oli panostettu tänä vuonna paljon kans visuaaliseen puoleen, ja makeita artsy juttuja oli ripoteltu sinne sun tänne.

Flowssa on paljon hyvää jengiä, ja tuntu et mihin tahansa alueella palloili niin tuli hyvää musiikkia vastaan. Mä viihdyin paljon mustassa teltassa sekä päälavalla. Unohtamatta Vihreen teltan helmiä, kuten MC Taakibörstan eeppistä keikkaa ja Carrollsin kulman kundien showta. Kanye katottiin eturivistä, eikä mitää yllätyksiä tullu jos oli kattonu Coachellan liven livenä stremina. Tää oli pienoismalli siihen verrattuna, vaikka fiilis oli ihan eri. MF Doom dunkit pysy himassa laatikossa vaikka maski tuliki korvaamaan Q Tipin. Mayor. Chanelle. Hercules & Love Affair ihan kingi, ja Ten Snake. Liikaa kaikkee hyvää vaan. Erikoismaininta menee safkakojuille, etenkin Torin lihapullille ja Club Matelle.

Ens vuonna todellleishön uusiks.

Ps. Tiedättekö mikä on Lykke Li broidin nimi?




















Nike Free Run+ 2 ID

Aikaa sitten mun puhelin soi, ja lähetti kerto tuovansa mulle pakettia. Mä tiesin mitä odottaa ja olin fileis. Nike Free Run+ 2 jotka tilasin Pääsiäisenä toimitettiin. Mä leikin aikani Nike ID palvelussa, jonka jälkeen mä päädyin aika pervoon valintaan.

Mä halusin solidin värin, joita ei pahemmin juoksukengissä normaalisti näe. Pääsiäinen tietysti toi pirteetä Tweety´n keltasta mieleen, ja mä lähin sillä liikenteeseen. Mä aika usein juoksen kans joko sika aikasin aamulla, tai taas sit tosi myöhään... Kaheksan kertaa kymmenestä mul on aika tummat vaatteet kans ni halusin kirkkaan värin joka toimii kans pienenä heijastimena reflektiivisen matskun kans.
Läppään brodettiin KID KADI, joka kuvaa sitä pientä skidii mun sisällä joka ei millään haluu kasvaa isoks.

Kenkänä tää on yks mukavimmista kengistä mitä oon ikinä jalkaan vetäny, ja tykkään juosta sillä. Hieman pleinimmällä värillä tän kans vois heilua vaikka denimit jalassa kylillä.




Me kuvattiin viime viikolla hauska pieni projekti, josta pian lisää. Tätä prokkista voi kans seuraa Nike Running Finlandin Facebook sivuilta. Ottakaa haltuun!

Cruising Saint Petersburg

Viime viikonloppu sattu olemaan niinkin autuisa ettei kalenterissa ollut muuta kun tyhjää, ja ennen ku Flow, ja Block Fest ja Helsinki Hookup iskee niskaan mä tein skidin ekskursion Venäjälle. Mä en ikinä ennen ollu käyny rajan takana ja olin fiiliksissä et viimein pääsin tekemään tän matkan.

Me otettiin tarjousristeily St. Peter Lineltä, ja se makso pähkinöit. Lauantaina lähtö Stadista, ja sunnuntai aamuna rantauduttiin Pietariin. Laiva oli kyl aika pieni, vaikka oli kasinoa, diskoa ja buffettia oli meno aika väsyny. Me herkuteltii buffas ja katottiin keskiyön show ja mentii kiltisti nukkuu...

Viisumivapaan matkan sai ku hoiti shuttle bus kuljetuksen joka pudotti Iisakin aukiolle, ihan W hotlan viereen. Me dallailtiin siit Hermitagelle, jonne myös mentiin sisään. Se on yks maailman suurimmista ja vanhimmista museoista ja siellä on maailman suurin maalauskokoelma. Seiniltä voi bongata Rembranttei ja Da Vincejä. Se on joskus toiminu Venäjän hallitsijan talvipalatsina. Nice crib fool. Tää rsonoi aika hienosti sitä valtaa ja vaurautta mikä Tsaareilla joskus on ollut.

Pienen khylddyyri kierroksen jälkeen huukattiin yhteen mun paikallisen kontaktin kanssa, joka vei meitä ympäri ja ämpäri kaupunkia. Käytiin ihan ekana Peter and Paul linnotuksella juomassa vähän kotikaljaa, joka oli vähän saman henkinen mesta ku meillä Suokki. Siel voi vaikka lähtee helikopteriajelulle kaupungin ylle jos silt tuntuu.

Me käytiin kans skidillä veneretkellä, joka oli tosi mukava mutta mä tykkäsin enemmän dallata ympäri kaupunkia, jollon mun mielestä näki paljon enemmän. Oli kuitenki siistii käydä esimerkiks Eiffelin sillalla ihmettelemässä.

Pietarissa on paljon hienoja rakennuksia ja kirkot vetää helposti vertoja Disneylandin bikseille.

Ennen ku meiän aika oli täys, Evgeni vei meiät ihan timanttiseen mestaan syömään. Meiät otti vastaan aulassa mimmi joka ois voinu kävellä siivet selässä Victoria´s Secretin näytökses cat walkilla. Mesta näytti siltä ku se ois kaiverrettu kallioon, ja ylellinen sisustus viimeisteli lokaation. Meidän ohjattiin omaan pöytään, jonka jälkeen kun oltiin nautittu perinteiset kylmät Borsch keitot, saapui meille pöytään oma kokki valmistamaan meidän ateriat, joka varmisti että annoksesta tuli juuri sellanen ku kukin halusi. Jos käytte Pietarissa menkää tänne syömään, safkat ja puitteet oli kohdallaan.

Tän jälkee vähä sulateltiin kaupungilla viel sapuskoja, ja fiilisteltii katutaidetta. Viimein oli aika lähtee takas Satamaan ja kohti kotia. Autokyyti meni venäläisen räpin merkeissä, ja mä sain levyn matkamuistoks himaan, heh. . Tääl se soi.
Oli kingi pikku reissu, mä diggasin turakaismielessä paljon enemmän ku esim Stokiksesta. Mukavaa vaihtelua. Suosittelen.