Beirut Libanon - بيروت لبنان

Mä matkustin Libanoniin siis mun serkkuni häihin, ja meno oli sama ku vuos sit ainoo et täl kertaa serkkuni joka meni naimisiin oli mimmi.

Vähän näitä häitä silmällä pitäen mä just teetinki tän puvun siel Honkkaris.

Oli ihan sika kivat häät ja oli viel aika sillee chillii ku siel on tapana et sulhon perhe hoitaa about kaikki järjestelyt ni meiän kämpillä ei ollu täl kertaa samanlainen hulabaloo ku viime vuonna...

Iso läskit libanonilaiset häät.

Se häistä. Video kertoo enemmän ku tuhat kuvaa vai miten se meni.

Oli hauska käytii yks ilta ulkon pyörähtää ja päädyttiin karaokebaariin joka oli mulle Libanonisssa ihan uus tuttavuus, oli hauskaa! Jengi veti ihan sika hyvin kaikkii Akonin, ja BEP´sin biisei.
Meiän talon katolta on ihan mahtavat näköalat yli Beirutin Downtown alueen, meil on siel kans skidi puutarha.

Tälläne lähikauppa konsepti joka Suomes on tuttu ei viel o rantautunu Libanoniin ja kiva niin. Ihan meiän talon vieres samal kadul on muutama eri leipomo, pari kiskaa, lihakauppa, hedelmä- ja vihannes kauppa, mehubaari joist kaikist saa ihan kinggii kamaa.

Mulle on siel muodostunu sellane pieni perinne et haen meiän naapurien kiskasta muutaman mehun, ja sit yhest leimpomost yhen suklaa ja yhen juusto croisantin (tänä aamuna oli juustot jo loppu), ja toisest leipomosta tollase jauheliha pizza/pasteija meinigin aamiaiseks. Kaikki nää oli joku 2,5€.

Välil sit jos illal on viel nälkä ni himasta ei tarvi lähtee mihinkää nimittäin kaikki paikalliset safkamestat toimittaa himaan, mukaan luettuna kaikki Mäkkärit, KFC, Burger King ja Bar Bar ketjut. Nääki donitsi falafelit tuli 10 minuutissa kotiovelle.

Mun serkuilla on siel maailman rennoin koira.

Sen kans oli siisti hengaa jayks ilta kans pestii se. Se oli jotenki rentouttavaa itellee, en tiiä miks. Oli vähän samanlainen fiilis ku sillo Balilla ku kirjoteltii Saran kans korralleista tekstejä rannal. Sillee et tekee jotain mut ei siks et sun pitäis.

Paljon on viel sodan jälkiä siel kaikissa taloissa. Tää on meiän kadulta. Vasemmal ylhääl näkyy vähän meiän taloa..

Beirutista vähän matkan päässä on Juni niminen kaupunki joka on vähän ku Espoo etäisyydeltään, siel on hauska sellane gondoli jol pääsee vuoren huipulle hengaa ja siel on iso kirkko kans.
Löysin täl kertaa kans Beirutin version Nykin Flat Iron pilvenpiirtäjästä, heh..

Suomessa hoki on se juttu, Libanonissa on koris.

Vaikka on sodanjäljet selvästi nähtävillä ni on kyl sit kans selvää miks tätä paikkaa kutsutaan Lähi-Idän Pariisiks. Rannalla ja keskustassa on niin paljon nättejä paikkoja et oksat pois!

Tää on sitä paikallista "Normi Päivä" juotavaa ja parempaa ku yksään muu missään!

Kelatkaa et toi kananmunan näkönen talo on ollu joskus leffateatteri ennen sotaa.

Paljon vanhaa jätetää vaa ja uutta ja hienoo rakennetaa viereen.

Rantaa Beirutissa riittää vaikka Ahvenanmaalle jakaa, tää rantabulevardi on ihan yks mun lempimestoi.

Me käydää aina koko perheen voimin rannalla tälläsellä Upseerikerholla jossa on hyvät oltavat, sielt löytyy kaikki mitä suomalainen tarvitsee.

Hyvä safkamesta, koriskenttä, muutama uima-allas, baari ja hitosti aurinkoa.

Mäen toisel puolel tästä mestasta on paikallinen nähtävyys jota voidaan kutsua nimellä "Itsari Kaltsit" mut tunnetaan paremmin ihan nimellä Rouche.

Siin vaihees ku tajuttiin et koht on kotiinlähtö edessä ni alettii hamstraa kamaa ja yks juttu mist mun ylikilot aina johtuu on MY NUTS!!! Libanonista saa niin hyviä pähkinöitä ettei mitää rajaa. Me ajettiin tälläselle Palestiinalaisten pakolaisleirin lähellä sijaitsevaan paikkaan jossa ne pakkaa, pussittaa, ja punnitsee ihan niinku Kolumbiassa konsanaan.

Me ajettii tonne sika pitkään sen takia et tuol oli sika halpaa, täl kertaa mä toin mukanani Suomeen 5kg pähkinöitä. Me like.

Mun vika ateria Libanonissa ei ollu niin herkullinen ku vois kuvitella. Harmiks ruokana sattu olemaan lampaan sorkkia sen herkku falafelin sijaan. Me oltiin sukulaisille kylässä ja pöydän ympärillä oli about koko suku ja päätin sitten maistaa kyseistä jalkaa. Sorkat jako kyl paikallisetkin kahteen eri ryhmään ihan ku sinihomejuusto tääl. Mä silti päätin maistaa ja ku lipasin tota lihaa suuhun ni yht´äkkiä näin sieluni silmin Aleksi Valavuoren huutamassa mulle ajastani. Eikä siinä aikaakaan ku meinasin öykätä kaikki pihalle koko suvun edessä..

Very smoooothh....

Mut se oli mulle ihan ok. Mä olin kuitenki koko viikon herkutellu sellasilla safkoilla ettei mitää rajaa. Yks juttu mitä en ymmärrä et miks ei suomesta saa "kana-kebbee", eli niinku kebabi tollases pyöriväs tangos mut sillee et se on kanaa. WHYYY!?!?!? Tää on muuten eri ravintola ku Salkkareis vaik nimi saatta antaa näin luulla.
Yks hauskimmista jutuista mikä tuli vastaan koko reissun aikana oli kyl tää kori. Ihan niinku sanoin et se lähikauppa kulttuuri ei viel ole juurtunu mestoille, mut se et kaupassa käynti onnistuu näin vaivattomasti ni mä haluisin tietää et kuka kaipaa enää sen jälkee sit Siwan valikoimaa!?!?

Beirut on kyl aina ollu ja tulee aina olemaan mun toinen koti ja ehkä sit joskus vanhana ja ryppysenä muutan sit sinne elämään ja nauttimaan palelu vapaasta elämäntyylistä.

Mulla on jo lentoliput takataskussa seuraavaa reissua varten!!!

Arvatkaa minne mä oon menos!?!?!?