Timanttiset Raidat Vol. 1

Tällä kertaa luvassa six päkki vapun kunniaks. Toivottavasti maistuu.

My Nike Free Run+ 2 ID

Nike Running Finlandin Facebook sivuil kerkee viel osallistuu Nike Free Run+ 2 skabaan, jossa ei tarvi muuta ku suunnitella oma väri tästä kyseisestä juoksukengästä, ja tänä viikonloppuna jälleen yks onnekas voittaa itellee suunnittelemat stiflat, sekä tänä viikonloppuna menee viel viiden huntin lahjakortti kans bonarina.

Mä sain lukijoilta muutamia omia designeja sähköpostiin, mut nää yhet mitkä sain haltuun oli ylitse muiden. Kiitos Anna!

Mä kävin ite kans suunnittelemas stifloi, ja se on aika koukuttavaa hommaa. Three hours deep, eikä mitää päätöksiä. Todella vaikeeta hommaa, mut hauskaa. Mä halusin värikkäät kengät koska mul on muutamat mustat juoksukengät jo kaapissa. Hain kans sellasta solidia väriä, mut halusin kans et pohja ois ollu samaa maailmaa. Täs on muutama väritys jotka tuli luotua ton prosessin aikana:

Mä Pääsiäisenä kävin läpi tän kengänsuunnittelun luomisen tuskan. Ja kuten mainitsin, mä halusin solidin kengän, ja yks kingi väri joka oli saatavana kans pohjaan oli keltanen! Myös ihan turvallisuus syistä kelasin et tää on väri joka pimees syksyl näkyy ku on juoksemas mustis vaatteis ilman heijastinta.

Keltasen kans on helppo pukee vaikka mitä, ja tää mätsää mun Alepan muovipusseihin. Ja Mäkkärin paperipusseihin. Kirkas solid keltanen kenkä, Free Run+ 2 pohjalla, joka on skidisti jäykempi kenkä, ja tukee jalkaa kans pidemmil matkoilla. Nyt ku mul on kans iPhone, mä saan kaikki mun juoksureitit GPSsällä kartalle ylös muiden faktojen kans. Läppiin tekstasin mun aliaksen.

Mä tilasin tänää nää kengät, ja ku ne napsahtaa postiin, mä jaan sen kokemuksen teidän kanssa.

Kaput Vaput - Ohi

Tulevana viikonloppuna, vuosia sitten syntyi Diamonds & Pearls blogin ensimmäisen postauksen materiaali. Me lähettiin mun silloisen mimmin kans Rukalle Wappulounalle. Siel oli ihan kingii, sää oli ku morsian ja damn, hyvää porukkaa, yksinkertasesti vaa hauskaa. Mä sen jälkee vannoin etten enää ikin enää vietä Vappua Stadissa.

Seuraavana vuonna onnistuin rikkomaan mun käden ja se jouduttiin leikkaa muutamaan kertaan, joten en oikee pystyny ottaa törppöö tai mitää.. Otin vaa iisii Kaivaris frendien kans ja grillattii.. Kävästii clubil. Selvinpäin.

Viime vuonna, mä valmistuin mun silloiseen tavoitteeseen, 22km pituseen puolmaratoniin joka juostiin viikko Vapun jälkeen, joten pämppääminen Rukalla ei ollu ekana mieles.. Jengi ei meinannu uskoo ku sanoin et olin koko Vapun selvinpäin.. Seuraavana viikonloppuna juoksin Helsinki City Runin aikaa 2h 10min.

Tänä vuonna on luvattu vähä skeidaa kelii, mut mä en anna sen haittaa, aion ottaa lungisti ja koitan ottaa parhaan irti hyvästä seurasta ja vapaa-ajasta.

Mukavaa Vappua kaikille.

Katamaraanilla Cancunin Saarilla

Mun Meksikon matkan alkupäässä, kun budjasin viel Cancunissa Playa Tortugan vieressä, josta lähti kaikki laivat Isla Mujerekselle, kävin mä tekemässä todella miellyttävän päiväristeilyn katamaraanilla. Venereissu lähti aamu kympilt pörräämään Isla Mujereksen holleille, ja tuli takas satamaan bout viiden kuuden välillä. Koko setti makso 55$ ja se piti sisällää kaiken, myös safkat ja juomat. Mä kelasin aluks et ne varmaan sniiduilee niist juomist, eikä sitä kehtaa koko ajan olla pyytämäs jotain, mut päinvastoin! Esteban väsäs koko ajan tequila sunrise drinksui, ja valutti kylmää Coronaa hanasta, samaan aikaan ku Maria kiers botskii ja juotti jengille tequilaa suoraa pullosta. Velvet Tigerilla palvelu oli ihan ensiluokkasta, ja must tuntuu et mä join ton päivän aikana 100$ edestä ainaki.

Päivän aikana oli kannella dokaamisen ja löhöilyn lisäks muutamia aktiviteetteja, ja ekana pysähdyttii snorklaa. Me oltii kaukana rannasta eikä fisui oikee ollu lähelläkää, mut onnistuin kuitenki bongaamaan himmeen patsaan meren pohjasta joka pysähdytti hetkeks. Kuulemma hurrikaani Vilman jälkee merest on löydetty vaik mitä, ja muutamista hylyistä on tullu suosittuja dyykkaus kohteita.

Tokaks me tehtii pieni stoppi privaatille biitsille, jossa meille oli kunno buffet mäiskeet laitettu valmiiks. Safkaa sai sulatella kaikes rauhas rannal, tai sit pelattii rantalentist, tai mä kävin kans kääntyy kanootilla ja toteamassa et se ei oikee ole mun juttu.

Seuraava pysähdys oli Mujereksen "keskustaan" joka on jonku kolmen korttelin kokonen, jossa sai shoppailla kojuilla jos silt tuntu. Itse levytin vaakatasossa katamaraanin kannella ja annoin painovoiman tehdä tehtävänsä.

Matkalla takasin Playa Tortugaan, vedettii jengii aina vähä matkaa ison purjeen avulla para sail henkisesti perässä, siistiimpää ku hengaa siel ylhääl, oli dyykkaa sielt alas. Täs vaihees kans kanadalaiset mimmit oli ottanu sen verran tequilaa et kansi muuttu pieneks tanssilattiaks. Heidän esitystä seuras kolumbialaisen pariskunnan flamenco show joten viihdearvo oli jokseenkin kohallaan. Jenkit oli aika pitkälle sammuneina jo täs vaihees kahta puoliks irkkua lukuunottamatta.

Tää päivä oli yks mun reissun mukavimmista, koko ajan oli jotain tekemistä mut silti sai löhöö kuitenki aina vähän välii. Ei tarvinnu kelaa skillasta tai mitää, kaikki oli maksettu ja pysty vaa ottaa iisii ja syödä ja juoda. Jos joku ikin menee Cancunii, kandee uhraa yks päivä katamaraanille. Kaikinpuolin mukava päivä.

Tulum

Mun matka jatku Playa del Carmenista Tulumiin, mihin pääs aika nopee dösällä, ja Ado busseja meni puolen timman välein. Mä oisin halunnu hengaa Tulumissa päiviä, mut etukäteen ku vähän suunnittelin reissua, ja juttelin jengin kans kävi sama ilmi minkä paikan pääl sai myös todeta. Tosi nätti mesta, mut vähän vaikee sillä et sul on siel muutama mesta, "keskusta", jossa ei oikeen ole yhtää mitää.. Ja ranta-alue, joka on tosi chilli, mut siel ei oikee muuta sit ookkaan ku se biitsi, ja keskustan ja biitsin välimatka on kilometrejä eikä sitä väliä kulje mitkää dösät, eli se oli taksi tai apostoli.. Plus mä yritin vaihtaa hotelleja niin vähän ku mahdollista..

Mut näin jälkeenpäin katsottuna olis ollu todella mukava vuokrata skidi cabana rannalta ja vaan olla siel muutama päivä. Siel ei tosiaan ollu mitää beachi clubei, lastenaltaita tai muita meluhaittoja, vaan pelkkää rauhallista rantaa niin pitkälle ku silmä kanto. Just sitä mitä mä lähin hakee. Ainoo spotti rannal mis on paljon turreja on siel ihan päässä, mis on vanhoja Maya raunioita, mut thats about it, neki usein tuodaan mestan porteille dösäl, ja haetaan samasta paikka, joten turvasandaalit sukkien kans, vyölaukut ja videokamerat on harvinaisempi näky Tulumin rannoilla.

Keskustassa oli paljon rafloja, ja pääkadulla oli muutamia kojuja, mut turisteja ei kyl näkyny oikee missään, joten siel sai olla kyl ihan omassa rauhassa. Tää on todellaki se mesta mihin kandee suuntaa jos haluu olla ihan omissa oloissa, just kaukana kaikesta siitä mistä mä oon aikasemmin kirjottanu.

Ennen ku hyppäsin takas dösään kohti Carmenia, halusin syödä autenttista meksikolaista safkaa. Yks juttu minkä mä ihan toden teolla opin tän reissun aikana: Jos et tiedä mihin mennä safkaa, kysy taksikuskeilta. Tää toimi joka kaupungissa, joka kerta. Myös Tulumissa. Halusin syödä jotain merestä, ja kuski vei must spotille nimeltä El Pirata Maya, joka on tien toisella puolella Tulumin dösäasemalta, jossa mä nautin fish & shrimp tacoja, ja kunnon setin Chevichee. Tölkki Kokkolaa viel kylkee ja hymyssä suin dösässä Carmeniin nauttien ruokalepii koko matkan.