Ku olin viettäny Cancunissa joku neljä päivää, nostin kytkintä kohti Etelää ja Playa del Carmenia, joka oli kuulemien mukaan aika Eurooppa henkinen lomakohde, turistirysä, mut kiva paikka. Näin mulle kerrottiin. Ainakin siellä on biitsit kondiksessa. Mä menin sinne dösällä joka kesti joku reilun timman ja makso joku 3€...
Mä astuin bussista pääkadulle, ja kiskoin matkatavaroita perässä, Lonely Planetti kädessä jonka oli jo kerenny kirota moneen kertaan. Se oli nii täynnä vanhentunutta tietoa ettei sil kyl tehny yhtää mitää. Tällöin vanhempi Jenkki punaniska hefe tuli heittää läppää ja kysyy et mitä mä oon vailla, etinkö hotellia, ja sano et se voi jeesaa. Mulla ei ollu mitää varauksia mihinkää, ja lähin sen völjyy. Hän oli asunu mestoilla joku 40 vuotta ja oli selvästi joku local hahmo, kaikki paikalliset kauppiaat ja vastaantulijat morjesti ja huuteli "Hola Panchoo!!!".
Hän ystävällisesti vei mut muutamalle hotellille ja tinki mulle hyvän hinnan viel espanjaks. Tän jälkee hän paiskas kättä ja mä kysyin et mitä mä oon velkaa ja se heitti et "One beer amigo". Kävin hoitaa sille bissen paiskattiin kättä ja lähettiin erisuuntiin.
Päädyin lopujen lopuks aika hintavetoseen vaihtoehtoon El Sol Caribeen, jossa oli ilmanen wifi ja huone makso yöltä joku parikybää.
Playasta huomas heti mikä meno. Aika turisti meininki. Monii Jenkki ketjuja sikana, ja tasan yks katu joka jatku biitsin myötäsesti nii pitkälle ku silmä vaan kantaa. Thats about it.
Mä jotenki suodatin kaiken sen paikan kuivuuden läpi, ja keskityin biitsillä kirjan lukemiseen, ja Coronan suodattamiseen mun elimistön läpi. Luin reissussa RZAn kirjottaman The Tao of WU kirjan joka on hyvä sekotus itsetutkiskelua, vanhaa räppiä, huumesekoiluja, ja Wu-Tang Clanin tuhkimotarinaa. Suosittelen.
Mä löysin Carmenista mun reissun siihen asti parhaat safkat, ja ehkä parhaat aikoihin! Paikallisen dösäaseman kylkeen roijjattiin joka ilta ku aurinko laski, tollasia nättejä tacokärryjä, joista sai sellasia makuelämyksiä ettei mitää järkee! Poltin suun ehkä pahiten, mut se oli sen arvosta.
Carmenis oli kans aika hyvän olonen yöelämä, mä en kuitenkaa käyny dokaa ollenkaa vaan keskityin mun loma feng shuihin ja vedin vaa lonkkaa ja nukuin hyvin. Kävin kuitenki illalla hengaamassa ja vähä haistelee mestoja ja mun lempimestaks nous Deseo hotellin lounge. Nätin poolin äärellä seinälle ammuttiin mustavalkosia meksikolaisia leffoja, ja siel soi hyvä musa illasta toiseen.
Illat muuten pyhitin aika pitkälle safkaamiselle ja nautin kans paljon kalaa, joka oli iso juttu Carmenissa joka on alunperin ihan skidi kalastajakylä. Maistoin ekan kerran agavesta valmistettua tequila kastiketta, joka oli aika kieltämättä päräyttävä kokemus.
Mä oikeastaan matkustin Carmeniin, jotta mä pääsisin helposti sen viereisiin mestoihin, joista seuraavaks Akumal!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti