I Run HKI

Eilen oli yks mun vuoden 2010 intentioista, eli välitavotteista johon oon tähdänny. Tää tavote oli ensimmäinen urheiluun liittyvä ja kun kuukaus takaperin Miamissa ostin juoksukengät lupauduin kans juoksemaan Helsinki City Run puolmaratonin (21km).

Jonkin verran ehin lenkkeillä tätä ajatellen mut edelliset oikeet pitkät suoritukset on suoritettu armeijan palveluksessa ja siitäkin on hetki vierähtäny. Mä iskin niskaan DGKn I <3 Haters paidan antamaan lisämotivaatiota.

Gatorade lapasesessa ja ite duunattu mixteippi korvis olin valmis tähän, jos en fyysisesti ni ainaki henkisesti.

Koska lähtöryhmät oli aivan sairaan kokosia sykähdin heti eteen koska mut oltiin ilmottu omasta pyynnöstä vikaan ja hitaimpaan ryhmään koska ilmottautuessa olin aika kauhuissaan edelleen koko ajatuksesta juosta tälläne homma ilman minkään näköstä lenkkeily historiaa omalla kohdalla.

10km kohdalla mä olin elämäni kunnossa, jalois ei tuntunu yhtää pahalta ja juoksu kulki hyvin, aika nopeesti sain kiinni aikasemman lähtöryhmän hitaimmat ja niin joutu ohittelee ojien kautta.

15km kohdalla alko olla jo vähän heikompi happi, jalat alko painaa, mua oli alko pistää muutaman otteeseen tosi pahasti ja jouduin hetken vetää happee ennen ku pysty jatkaa, plus et alko sataa aivan kaatamalla.

19km kohdalla pistely jatku aika tuskasena mut hidastin vähän tahtia ja täs vaihees ku kengät oli kastunu ihan olan takaa alko tuntuu pientä rakkulan poikasta jalois mut koska maali oli niin lähellä ni sinnittelin niin kovaa ku vaan pääsin ja yritin pysyy porukan mukana.

20km kohdalla pisti taas aivan helvetisti mut maali häämötti ihan holleilla, ja 500m ennen maalia mun ipodis alko soimaan tää biisi joka on mun THE juoksubiisi ja aloin sykkimään ihan täysii ja otin sellasen loppukirin et oksat pois ja ku pääsin maaliin niin ei ollu kaukana ettei lähteny jalat alta.

Olin asettanu ittelleni tavotteeks et ois hienoa jos pääsis lähelle bout 2h, ja tulin maaliin ajassa 2h 10min ja oon ihan ok tyytyväinen siihen aikaan. Sijotuin miesten sarjassa sijalle 2921. Eilen juoksun jälkee mul oli sellane fiilis et tekis mieli heittää noi lenkkarit rovioon ku sattu joka paikkaan. Edelleen tänäänkin sattuu joka paikkaan, myös niskaan jolla en tietääkseni ole juossut askeltakaan, mut pientä mielihyvän tunnetta on jo havaittavissa.

Vuos 2010 on ollu mulle positiivinen ja nousujohteinen, taidan jopa myös olla elämäni kunnossa.

Mä rakastan haastaa itteeni. Mä juoksin ton paskan yksin, ihan itteeni varten, ja mä voitin. Hyvä fiilis.

Tästä on hyvä jatkaa uusia haasteita kohti.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava Äitienpäivä, pian kerron omastani.

Lateeerrrrrrr